MBnetin hintavertailu antaa vastaavalle akulle hinta-asteikon 85 - 105 euroa, keskihinnan ollessa 95 euroa!

Jos Sinulla ei ole vielä toista akkua, nyt on tilaisuus hankkia sellainen kohtuuhintaan. Jos joku tilannut kertoo miten akku pelaa verrattuna alkuperäiseen, julkaisen mielelläni tulokset.

••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• •••

Ja nyt vähitellen asiaan.

Tällä viikolla tutustumme jo useampaan kertaan mainitsemiini Cokin suotimiin ja niiden käyttöön.

Nämä suotimet ovat ranskalainen keksintö, keksijä on Jean Coquin, ja pakko myöntää, se on kattava järjestelmä. Vuosikymmenien ajan käytössä olleena se on osoittautunut hyväksi, joskin hyvin harvat sitä käyttävät.

Alunperin Cokin suotimia oli A ja P kokoisia, joista A kokoinen pienempänä on yleisempi harrastelijakäytössä. A sarjan suodattimet ovat kooltaan 66x72mm ja paksuus noin 1,6 mm. Tämän lisäksi on pyöreitä A suodattimia joiden halkaisija on 70 mm ja paksuus noin 3,2mm.

P sarjan suotimet ovat yleisempiä ison kuvakoon kameroissa ja ammattikäytössä, joskin X-Pro sarja on tullut täydennykseksi ja 100mm pidikkeet muille suodinmerkeille.

Nelikulmaisia suotimia voidaan kääntää pitimessään 360º jolloin muiden kuin koko alaltaan samanlaisten suotimien vaikutusaluetta voidaan muuttaa. Pyöreitä suotimia voi sormenpäällä kääntää kulloinkin sopivimpaan asentoon.

Miten suotimet kiinnittyvät kameraan?

Osa Cokinin suotimista on normaaleja kierrekiinnitteisiä suotimia joita on käytetty melkein valokuvauksen alusta asti.

Voi tuntua oudolta että värillisiä suotimia on käytetty jo mustavalkofilmien kanssa, sillä eihän väri siirry mustavalkofilmiin. Kohde on lähes aina jonkin värinen, ja värien toistoon mustavalkosävyissä haluttiin, ja halutaan edelleen vaikuttaa. Esimerkiksi taivas toistui ennen liian vaaleana mustavalkofilmeissä johtuen siitä että filmi ei kyennyt toistamaan koko valaistuseroa.

Tässä tapauksessa käytetään keltaista suodatinta (sinisen vastaväri) taivaan tummentamiseen. Suomi-Filmien niin sanottujen dramaattisten kohtausten (tukkijätkä ensimmäisen kerran kahden kesken torpan tyttären kanssa) mahtavat pilvet tummalle taivaalle saatiin aikaan tummanpunaisella suodattimella. Synkeät, hämärien kujien näkymät kuvattiin viherherkällä (ortokromaattisella) filmillä erittäin tummalla punaisella suotimella lievästi alivalottaen, jolloin saatiin keskellä päivää kuvattua yönäkymät, kunhan kuvan rajaus oli vain sopiva.

Cokin suodattimista osa on nimenomaan mustavalkofilmien kanssa käytettäviä, mutta niitä voi käyttää myös digikameroissa ja aivan yhtä hyvin videokameroissakin.

Tässä taulukko josta näkee mikä sarja, A,  P vai X-Pro on sopivin mihinkin kuvaustarkoitukseen.

Lähes jokaiseen tunnettuun kierteeseen löytyy sovite (kyllä siihen 40,5mm kierteeseenkin; palaan vielä tähän aiheeseen tiistaina).

Suodattimia löytyy A sarjaan noin 160 erilaista, ja jos tämä ei riitä, suodattimia voi käyttää useampaakin yhtäaikaa!

Cokin on päättänyt ottaa oman siivunsa tarvikekaupasta, joten monenlaista lisävälinettä on tarjolla, kuten takanäytön varjostin koka sopii melkein kaikkiin digikameroihin.

Se pakollinen IK (IkuisuusKysymykset) kertoo lyhyesti asiat.

Malliksi yhtiön tuotteiden avulla otettuja kuvia

Tästä voit imuroida vielä esitteen (190kt).

Muista myös Viikon #23 2004 Kuva®, ei tosin Cokin suotimella otettu, mutta ensi viikolla sellainen kuva on!

Huomenna kiinnitetään Cokin suodatin kameraan jossa on perinteinen suodatinkierre ja myös kameraan, jossa ei ole lainkaan tai on muuten omituinen suodatinkierre.

Tiistai  01.06.2005

Aloitamme helpommasta tapauksesta, elikkä siitä että kamerassa on jokin järkevä suodinkierre; normaali mitoitukseltaan ja riittävän tukeva kestämään toistuvan suotimien pidikkeiden kiinnityksen ja irroittamisen.

Tämän vaatimuksen täyttää esimerkiksi Olympus C-2100UZ. Objektiivi on kiinni kunnolla kameran rungossa ja objektiivin päässä on 49x0,75mm suodatinkierre.

Tähän kierteeseen tulee ensin hieman sian kärsänpäätä muistuttava kiinnike, johon sitten lopulta kiinnitetään varsinainen suodinpidin. Tässä kuvassa on tuo "kärsä" kiinni jo kamerassa, sen edessä varsinainen suodinpidike, joka painetaan tuohon kärsään.

Suodinpidikkeen vieressä on kärsä kierteen puolelta kuvattuna, sen vasemmalla puolella suodin A123, jossa on sininen liukuvärjäys joka on tummassa päässä 2 aukkoa, elikkä johan taivas ON sininen.

Pyöreä suodin on A055, tähti 16 sakaraisena. Suotimen pinta näyttää naarmuiselta, mutta noihin naarmuihin perustuu sen teho.

Suodinpidin otetaan yleensä pois kun kuvaus lopetetaan. Jos laukussa on tilaa, sen voi tietysti antaa olla paikallaankin.

Suodinpidintä voi kääntää täydet 360º, jolloin eräiden tehostesuotimien vaikutusaluetta voidaan muuttaa. Käytän esimerkkinä suodinta A123, joka on ns. portaattomasti kaksi aukkoväliä tummuva sinisuodin. Tätä voi käyttää vaikkapa maailman sinisimmän taivaan tekoon, siis kuvissa.

Useimmissa kuvissa horisontti on vaakasuorassa, mutta jos kuvassa on vaikkapa jyrkästi laskeva kallio, voi suodinta kääntää kunnes se peittää juuri taivasosuuden. Suodinta voi pitimessään liikuttaa myös ylös-alas, tietenkin huomioiden että sen vaikutusalue peittää tarvittavan osuuden kuvasta.

Pyöreät, hammasreunustetut suotimet kiinnitetään samaan kiinnikkeeseen ja niitä voi sormenpäällä pyörittää sopivaan asentoon. Esimerkkinä on tässä A055, ns. 16 sakarainen tähti. Pyöreät suotimet tulevat aina lähimmäs linssiä olevaan, muita hieman leveämpään aukkoon, ja tekstipuoli objektiiviin päin.

Suodinpitimeen voi vielä laittaa saman yhtiön vastavalosuojan, joka on valitettavasti hyvin ylenkatsottu varuste nykyaikana.

Suodinpitimiä voi liittää kiinnittimellä useamman yhteen, mutta kannattaa pitää mielessä, varsinki C-5060WZ:n tapauksessa että kuvien nurkissa alkaa herkästi esiintyä vinjetoitumista, toisin sanoen suodinpidin ja/tai suotimet alkavat mennä jo objektiivin piirtoalueelle, mikä näkyy kuvissa nurkkien mustumisena.

Toinen asia joka kannattaa pitää kirkkaana mielessä, on se että KAIKKI linssin eteen laitettavat lisäkkeet heikentävät objektiivin piirtokykyä. Kaksi hyvääkin suodatinta alkaa näkyä piirtokyvyssä.

Kun ostat suodattimen, vaikkapa "vain" pyöröpolarisaatiosuodattimen objektiivin suojaksi, osta tunnettu merkki monikalvopäällystyksellä. Jos tässä ostoksessa säästät, pilaat kuvasi suotta jatkossa!

C-5060WZ:n tapauksessa ei tuo siankärsä kiinnike tule kyseeseen, koska objektiivi on sisäänpainuvaa tyyppiä, se EI kestä jatkuvaa kiinnittelyä.

Vaikka Cokinilla on 40,5x0,75mm sovite suodinpitimelle, sitä ei siis todellakaan kannata käyttää C-5060WZ:ssa!

••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• •••

Entäpä sitten digikamerat joissa ei lainkaan ole suodatinkierrettä?

Siihenkin on keksitty ratkaisu. Ratkaisua myydään nimellä Filterfast 2.0, jossa G350 paketissa on tuo pidin, 4 sakarainen tähti ja punertava "auringonlasku" suodin. Tämä suodinpidin sopii jopa C-5060WZ:aan. Hinta noin 35 euroa.

Kuten tästäkin kuvasta näkyy, on tässä suodinpitimessä on ongelmana se, että se on säädettävä monesti aivan ääriarvoihinsa , että se on objektiivin keskellä. Kiusallinen ilmiö on takaa tulevan valon heijastuminen suotimesta tässä pidikkeessä, kierrekiinnityksessähän tätä pulmaa ei ole varsinkaan vastavalosuojaa käytettäessä.

Vaatimuksena on ainoastaan jalustakierre (1/4" elikkä 6,25mm) johon tuo kiinnike sitten ruuvataan kiinni. Tuon pidikkeen jalustaruuvissa on kierre johon voi edelleen kiinnittää pikakiinnityslevyn tai sitten suoraan jalustan. Haittana tällä pidikkeellä on se, että akkukkotelo peittyy pohjalevyn alle. Tuore akku sisään  ENNEN  kuvauksen alkua!

Kun vertaa "perinteistä" kiinnitystä ja tätä muovista yleiskiinnikettä, on pakko myöntää että tämä yleiskiinnike on leluntuntuinen.

Huomenna muutama kuva noilla suotimilla. Mistä tiedän, mikä sopii mihinkin? Voiko noita tehosteita tehdä ohjelmallisesti? Miksi en saa samanlaista tehostetta aikaan kuin kaverini kinojärjestelmäkameralla samalla suotimella? Jos ostan tämän systeemin, mitä suotimia kannattaa ostaa heti aluksi?

Muista myös Viikon #23 2004 Kulttuurivinkki® !

Keskiviikko  02.06.2004

Kun puhutaan tehosteista, ollaan heikoilla jäillä henkisesti. Mikä on jollekulle juuri sopiva, on toiselle sitten täysin mahdoton juttu. Yleensäkin voi sanoa että kun tehoste tuntuu itsestä sopivalta, kannattaa ottaa ainakin 20% pois. Tehoste kun rupeaa aikaa myöten ottamaan entistä herkemmin silmään.

Paras tehoste on se, mitä ei edes huomaa. Tämän tietävät ainakin naispuoliset lukijamme koskien meikkaamista. Huippuluokan meikkaajat pystyvät keskivertomeikkaajaa paremmin "peittämään" meikkauksensa, sitä kun tottumaton ei edes huomaa.

Jo paperikuvien teossa kemikaalimenetelmällä käytettiin ja käytetään edelleenkin parantelua niin mustavalko- kuin väripaperipuolellakin, vaaleaksi jäävää taivasta lisävalotetaan, liiaksi varjossa olevaa kohdetta nostetaan esiin liikuttelemalla varjostuslevyä kohteen yllä sopivan valotuksen jälkeen.

Missä kulkee sitten valokuvan ja "teoksen" raja?
Se on kuin kehitteeseen vedetty tai kovalevylle talletettu viiva.

Mielestäni ei ole selvää rajaa kuvalle ja teokselle. Sävyjen ja värien hienosäätö on hyväksyttävää, samoin kuolleiden tai hot pikseleiden poisto, punaiset silmät myös. Kuvien rajauskin mahtuu vielä luomuluokkaan, samoin oven pieliä hipoen pyöröpolarisaatiosuodin. Kun tämän ulkopuolelle mennään, mielestäni on syytä ilmoittaa että kuvaa on paranneltu.

Viikon #49, 2003 kuva sai erikoisen luonteensa vahingon kautta. Kameran oma salama laukesi, vaikka en ollut tarkoittanut. Hyvän heijastuskyvyn omaavat liikennemerkit ovat kuvassa kohtuuttomasti korostuneet ja luoneet kuvalle sen ominaispiirteen. Silti luomukuva.

Seuraavan viikon kuvassa, Viikon #50, 2003 kuvassa on liukuvärjätyllä Cokin suotimella taivasta tehty tummemmaksi ja luotu koko kuvaan hieman synkkä tunnelma, jota korostaa mainoksen omalaatuisuus. Ilmoitin selvästi että kuvaa on paranneltu Cokin suotimella.

Tämän viikon kuvassa on veden läpinäkyvyyttä parannettu pyöröpolarisaatiosuotimella, jota olen pitänyt melkein alusta asti C-2100UZ:n objektiivin suojana. Olen kyllä useammin halunnut kuvaan jonkin heijastuksen, kuin sen pois!? Pyörö- tai tavallisen polarisaatiosuotimen käyttö mahtuu mielestäni vielä luomukuvan määrittelyn sisään, mutta nojaa jo rajaseinään...

Eikö noita tehosteita voi tehdä ohjelmallisesti, vaikka Photoshopin täysversiossa?

Epäilemättä, mutta koetapa tajuta, KAIKKI  EIVÄT  halua kuvata Photoshopilla!

On ihmisiä

1. jotka haluavat pysyä perinteissä
   
2. ovat vanhuudenhöperöitä
   
3. ovat kyvyttömiä Photoshopin täysversion hankintaan tai käyttöön

Jos hankin tämän Cokin systeemin, mitä suotimia kannattaa ostaa heti aluksi?

Sanoisin että liukuvärjätty sininen (A122 tai A123F) tai vielä mielummin harmaa (A120 tai A121, ehkä A121F). Paitsi että taivasta saa tummennettua, tällä harmaasuotimella saa "hillittyä" kuvassa suoraan kameraan päin olevia lamppuja, jolloin varsinainen valaistu kohde valottuu sellaisena kuin pitääkin. Ehdottomasti eniten käyttämäni suodin.

Kuvina se näyttää tältä; kolme ensimmäistä kuvaa on kuvattu harmaasävykuvina, niistä ei siis kannata etsiä värejä.

Vasemmalla oleva kuva on otettu automaatti- valotuksella C-2100UZ:lla, ja kattovalot ovat vieneet koko valotuksen ali. Isompi kuva

Tästä kuvasta saa tolkkua jo muutkin kuin kuvaaja. Suodin on ollut vinosti tunneliaukosta lamppujen etupuolelle. Isompi kuva

Pehmeäpiirtosuodatin on säilyttänyt asemansa vuosikymmenten saatossa. Muotokuvaamojen kuvia kun katselee, aina siellä melkein yksi tai kaksi pehmeäpiirtokuvaa on. Hyvä pehmeäpiirto on hyvin vaikea saavuttaa. Monesti kuulee kysyttävän, eikö hieman "ohi" tarkennus ole sama asia; ei todellakaan ole. Zeiss Softar objektiivit ja linssit ovat erittäin hyviä, mutta myös erittäin kalliita.

Kun kaksi suodatinta, pehmeäpiirto A083 ja liukuharmaa A121 yhdistetään, on tulos tämä;

Maisemakuvat ovat toinen suosittu aihealue pehmeäpiirtosuotimelle. Tässä on käytetty lisäksi liukuharmaata. Ongelma tällaisten kuvien esittämisessä on siinä, että ne "terävöityvät" helposti pienennettäessä. Vastaavasti paperille tulostetuissa kuvissa on katseluetäisyys valittava sopivaksi. Isompi kuva

Itselläni on kaksi pehmeäpiirtosuodinta A083 ja A060, jossa on keskellä kirkas aukko. Useammin käytän tuota A083 suodinta C-2100UZ:lla. Siihen on syynsä.

Digikameroiden hyvin suuri syväterävyysalue tekee joistakin suotimista jotakin muuta kuin luvataan. Tuo A803 täydellä aukolla mielummin pitkällä polttovälillä tekee todella hyvän, pehmeän jäljen. Vastaavasti A060 tekee C-5060WZ:ssa f8:lla lyhyellä polttovälillä selvästi näkyvän aukon ja vain hieman utuisen ympäristön. Joten niin se maailma muuttuu.

Mikä suodatin sopii mihinkin tilanteeseen?

On ihmisiä jotka hienoimmissakin ravintoloissa syödessään pyytävät ketsuppia, ja ruiskuttavat 50 euron annoksensa ketsupin väriseksi ja makuiseksi. On ihmisiä jotka eivät ravintolassa koskaan käytä mitään mausteita pystyäkseen arvostelemaan ruoan todellisen maun. Sille välin sijoittuu suurin osa ihmisistä.

Lyhyt määritelmä; jos suodatin parantaa vielä kuvaa, käytä sitten!

Pitkä määritelmä; otat alussa lähes joka kuvaan jonkun suotimen, kyllästytät ihmiset typerillä kuvillasi niin kauan kunnes joku sanoo ettei kuvissasi ole muuta kuin katsomisen vaiva. Tässä vaiheessa järkiintyminen alkaa, tosin kivuliaasti. Ketsuppi.

Palaat luomukuvaukseen. Ei mitään mausteita.

Tyylitaju ja hyvä maku kehittyy ajan myötä, muttei kaikille...

Entäpä tämä kuva? Tehoste on upea, tehty Diffractor Univers B suotimella, A041. Aukkona kun on f8, valonsäteet hajoavat spektrinväreihin jakautuviksi säteiksi. Antaako tämä jotakin uutta kuvaan? Onko tämä kuva parempi näin vai ilman tuota tehokeinoa. Vastaus huomenna.

Oliko tässä kuvassa todella tarpeen käyttää nimenomaan tätä suodinta ? Onko kuva tarpeeksi hyvä ilman tuota tehostetta? Isompi kuva

Torstai  03.06.2004

Aloitetaanpa eilisestä. Tuo kuva ilman tuota tehostetta on pensaisto vastavalossa kuvattuna muutamaa männyn latvaa vasten. Ei kovin kaksinen aihe, eikä toteutuskaan kovin loistelias.

Tehoste on hyvin voimakas, mutta sillä halutaan peittää jotakin. Ketsuppi.

Tuo kuva on hyvä esimerkki siitä että kaikkea hienoa pannaan yhteen. Yhteistulos ei silti ole hyvä. Häpeän että olen ottanut näin surkean kuvan, vaikka sitten vain opiksi muille.

Muuten, katsoitko ensin tuota tehostetta vai kuvaa? Pystytkö uudelleen katsomatta kuvailemaan mitä kuva esittää?

Hyvin vaikea taito on säilyttää järkevä kriittisyys omia kuviaan kohtaan. On hyvin helppo sanoa jonkun toisen kuvista että tuo on aivan åt skogen ja tuo kelpaa vain kaatopaikalle pimeällä vietynä. Hyvin arvokasta on jos joku pystyy osoittamaan oman "tyylisokeuden", valitettavasti näitä henkilöitä yleensä pidetään ilon pilaajina. Asiaan!

••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• •••

Cokin suotimia on sitten muitakin jos vaikka mihin tarkoitukseen. Hyvin mielenkiintoinen kolmikko on suotimet 111,112 ja 113 jotka ovat puolikkaita lähilinssejä(1, 2 ja 3 dioptria). Tällaisella linssillä on mahdollista ottaa esimerkiksi kuva, jossa kukassa aterioiva mehiläinen ja taustalla puutarhassa kahvia nauttivat vieraat näkyvät molemmat terävänä. Tähän ei normaalisti riitä edes digikameran hyvä syväterävyys. Samoin esimerkiksi pienoismallien kanssa voi luoda kuvia, joissa katsoja miettii pitkään onko kuvassa jokin jekku; järki sanoo muuta kuin mitä silmä näkee.

Suodatin A003, tummanpunainen on tarkotettu mustavalkofilmien taivaan tummentamiseen lähes mustaksi. Sitä voi käyttää myös vaikka täysväristen digikuvien kanssa. Jossakin tilanteessa tämä saattaa olla hyväkin tehoste, ei nyt tule mieleen missä... Isompi kuva

Kovin vähän käytetty on neutraali harmaa suodin. Mutta mitä järkeä on sen käytössä?

Jos ilma on aurinkoinen, on kamerassa melkein aina f8, ja valotusaika luokkaa 1/500s tai 1/1000s. Tällöin ei ei pitkälläkään polttovälillä saa saa taustaa sumeaksi, mutta jos on tuollainen harmaasuodin, päästään jo f2,8 luokkaa oleviin aukkoihin kaikilla valaistuksilla. Tausta on jo sumeaa, liikkuvat kohteet ovat haamukuvia ja sillai. Tätä varten ovat suotimet 152,153 ja 154.

Lähes aina kun ostaa jonkin Cokin tarvikkeen, mukana tulee esite jossa esitellään näitä suotimia tarkemmin. Mahdollisuuksia on enemmän kuin uskotkaan. Vai olisitko ensimmäisenä valintana tunnelissa ottanut käyttöön liukuvärjätyn harmaan suotimen?

Kilpailuja ei olekaan ollut aikoihin, joten pannaanpa vastausaikaa ensi maanantaihin.

Millä kahdella Cokin suotimella tämä kuva on otettu ? Vihje: katso EXIF tiedot... Isompi kuva

Vastaukset tähän osoitteeseen!

Jos ja kun ostat noita suotimia, niin aivan kuin vihjeeksi totean että kannattaa kokeilla perinpohjin ensin yksi suodatin ja vasta sitten siirtyä toisen kokeiluun. Jos kokeilet kaikkia miten sattuu, vaarana on ketsuppi. Eipä mitään, vaikka teetkin niin kuin neuvoin, pystyt kyllä tekemään uusia omia virheitäsi, niin helppoa se on.

Mistä näitä Cokin suotimia saa ostaa?

Kaikista hyvin varustetuista fotokaupoista tilaamalla, maahantuoja on SUOMEN INTERFOTO Oy, ja firma nimeltä Telefoto Helsingissä myy myös Netin kautta ja kun kirjoitat vasemmalla ylhäällä olevaan "Hae tuotteita" kenttään "Cokin" ja painat "Hae", tulee tarjolle hetken kuluttua peräti 398 Cokin tuotetta. (En ole asioinut tämän liikkeen kanssa). Tällä liikkeellä on eniten Cokin tuotteita tarjolla, mikä ei tietenkään tarkoita että kaikkea olisi hyllyssä.

Ohjelmisto sivulle on lisätty Graphing Calculator, Windows puolella tunnetaan nimellä Nu Calc. Matematiikka voidaan esittää kuvina!

Huomenna siirrymme Tatonka Equipment Pack L:n osalta valmiusaikaan ja aloitamme polkupyöräilykauden kunnon lisävarusteella. Pyyhi pölyt pyörästäsi ja kypärästäsi valmiiksi!

Perjantai  04.06.2004

Olen aiemmin esitellyt Tatonka Equipment Pack L kuvaustarvikerepun, esittelyn lisäksi olen kertonut ensivaikutelmistani ja täydentänyt niitä käyttökokemuksilla. Kuten silloin jo totesin on reppu ensisijaisesti tarvikkeiden kuljettamiseen paikasta toiseen, mikään valmiusreppu se ei ole. Kun jotakin repusta tarvitsee, sen poisotto selästä ja aukominen vie reilusti aikaa. Usein on käynyt mielessä että pieni lisälaukku olisi tarpeen.

Lisälaukussa voisi pitää todennäköisimmin käytetyt tarvikkeet kuten tuoreen akun, toisen muistikortin, muutaman suodattimen, suodinpitimen, muistiinpanovälineet ja muuta sellaista. Toisaalta tuon kokoisen repun  mukaanotto pikku kuvausreissulle on liioittelua. Tatonkan luettelo auki ja etsimään sopivaa laukkua. Ratkaisu löytyi.

Ratkaisu oli Sunglass Carrier, elikkä aurinkolasikotelo, joka kylläkin antaa melkoisen väärän kuvan tämän laukun käytettävyydestä. Kyseessä on vyölaukku jonka voi laittaa Tatonka Equipment Pack L:n vyöhön, tai jos sitä ei käytä kesällä  niin sitten housujen vyöhön. Vyölenkki on 9,5cm korkea ja 15,5cm pitkä, joten uskon kaikkien vöiden mahtuvan siihen.

Laukun suurin yhtenäinen lokero on kahvipaketin kokoinen ja vielä mahtuu vara-akkukin mukaan, kuten kuvasta näkyy. Tässä  osassa on vielä takaseinässä koko seinän levyinen 10cm korkea tasku, ja etupuolella myös 10cm korkea verkkomainen tasku joka on jaettu kahtia neulesaumalla. Lisäksi on vielä karbiinihaka esimerkiksi avaimille.

Laukun kannessa on yksi koko kansiläpän kokoinen vetoketjullinen tasku. Kun kansiläppä avataan, löytyy vielä yksi vetoketjullinen koko etuseinän kokoinen tasku, sen edestä avoin paljetasku, ja lopuksi vielä irroitettava, kahdella isolla nepparilla kiinnittyvä aurinkolasikotelo.

Aurinkolasikotelo on yksi, todella reilusti mitoitettu yläpuolisella vetoketjulla varustettu tasku.

Kansiläppä sulkee nämä ulkopuoliset taskut sisäänsä yhdellä pikalukollisella hihnalla, jonka lukitussalpa on kiinteästi kanteen kiinnitetty. Hihnassa riittää säätövaraa sen verran kuin noihin taskuihin tavaraa mahtuu.

Eikä tässä vielä kaikki, mukaan tulee vielä olkahihna, laukussa on sivuilla kiinnikkeet hihnalle.

Työn jälki laukussa ei anna moitteen sijaa, kaikessa näkyy viimeistelty ja hyvin loppuun asti tehty työ, myös materiaalien osalta. Viikon käytön jälkeen en pysty sanomaan mitään kestävyydestä, mutta mitään syytä ei ole sitä epäilläkään.

Tähän laukkuun mahtuu kevyesti C-5060WZ kuljetusasennossaan, lisäakku, pari suodinta, suodinpidike ja vaikka pieni kassi.

Väri on perinteinen musta, aavikko-olosuhteisiin beige sekä tummanvihreä greenille on myös värivalkoimassa. Ja taas pari seikkaa mitä en ymmärrä (monen muun ihmeellisen jutun lisäksi maailmassa), koko laukku on sisältäkin hyvin tumma, joten etsintä on hankalaa muuten kuin kirkkaassa auringon paisteessa. Ja ikään kuin naamioidakseen vetoketjujen vetimet on maalattu mustiksi. Hyvä on, niihin voi laittaa taas ne heijastinteipin palaset, tai vaikka omatekoiset vaaleat vetimet.

Tämä vetimien mustuus ja sisäpuolen tummuus ihmetyttää minua sen verran että aion kysyä sitä tehtaalta. Kun laukku on niin hyvin suunniteltu, niin kyllä tuossa värityksessäkin on jokin juttu takana, minä en vain ymmärrä mikä.

Kaikkiaan kuvaukseen sopivia kantolaitteita Tatonkalla on tarjolla 18 erilaista.

Loppuarvosteluni Tatonka Sunglass Carrierista.  Tämän laukun nimi antaa väärän kuvan ja karkoittaa näin varmaan monta ostajaa tarpeettomasti. Taskuja tässä laukussa on riittävästi kokoonsa nähden, ja yhdessä Equipment Pack L:n kanssa se on hyvin toimiva yhdistelmä. Tähän laukkuun mahtuu kaikki mitä tarvitset "heti" ja repussa on kaikki muut tarvikkeet  varalla. Laukku yksinäänkin on hyvin kätevä päiväkäytössä rakennetuilla alueilla ja voin suositella sitä hyvää pikku vyölaukkua etsiville. Sopii keskikokoiselle digikamerallekin ja 25 euron hinta on todella edullinen näin hyvälaatuisesta laukusta.

Oma loppuarvosanani Tatonka Sunglass Carrierista:
5 -

Loppuarvosteluni Tatonka Rack Boxista.  Tämä tarakkalaukku sopii myös kuvausvälineiden kuljetukseen hyvän pehmustuksen ja tukevan rakenteen ansiosta. Kiinnitys on tukeva, ja samalla nopea irroittaa ja kiinnittää. Yksi suuri tila mahdollistaa pakkaamisen tiukkaan, mikä entisestään suojaa kalustoa. Erinomainen lisä pyöräretkille rakennettuun ympäristöön.

Tilaa riittää jopa kahdellekin kameralle. Työn jälki, suunnittelu ja materiaalit ovat kaikki korkeaa tasoa, mikä ei ollut yllätys. Kun hinta on 33 euroa, on hinta/laatu suhdekin kohdallaan.

Oma loppuarvosanani Tatonka Rack Boxista:
5 -

Lauantai  05.06.2004

Etusivulle on lisätty linkki testattuihin tuotteisiin. Tätä menettelyä laajennetaan vielä näihin kuvausvihjeisiin, jahka kerkiän. Tavoiteeni on että kaikki jutut, testaukset, kulttuurivinkit, esittelyt ja muut jutut olisi koottuna yhdestä paikasta käytettävänä ja ketjutettuna valmiiksi ensivaikutelmista esittelyn kautta lopulliseen tuomioon.

Kuten olen sanonut, vaikka kuinka neuvon välttämään jotakin virhettä, jokainen kyllä pystyy tekemään silti omat virheensä...

Viikonlopun Kuvausvihje®  #7. Tiesitkö tämän C-5060WZ:sta?

Olet kuvannut suuren määrän kuvia, joista vain muutama on kunnollisia. Tarvitset kohta muistikortin tilaa muuhun, tärkeämpään kuvaukseen. Mitä teet?

Ei huolta, Olympuksen suunnittelijat ovat ottaneet tämänkin tapauksen huomioon.

Hyvät kuvat voi LUKITA muistikortille, ja ne eivät häviä huonoja kuvia POISTETTAESSA (Erasing)!

Alustuksen jälkeen kortin KOKO tallennuskapasiteetti on taas käytössä.

Aiemmat Viikonlopun Kuvausvihjeet®

Sunnuntai  06.06.2004

Tutkin parillisten alkulukujen lukumäärää rajattoman numeroavaruuden kyseessä ollen.

Tätä sivua on päivitetty viimeksi su 26.12.2004© Warthog MMIV

Tukkijätkä on oikeasti kartanonomistaja joka etsii rehellistä,viatonta maaseudun tyttöä vaimokseen. Tämä tukkijätkä on samalla mieskuorolainen ja melkein Tauno Palon näköinen. Torpan tyttö onkin suuren talon ainut perijä, joka on tutustumassa tavallisen kansan elämään kummitätinsä pienessä torpassa, jossa tukkilaiset yöpyvät tukinuiton aikana. Tyttö on melkein Ansa Ikosen näköinen. Lopussa selviää kummankin salaisuus ja kummitäti myhäilee taustalla kaikkitietävän näköisenä kehrätessään villalankaa jo toista tuntia. Että oli ennenvanhaan vaikeata!

Synkeä näkymä aukeaa heti ravintolasta tultua. Kaikilla naisilla on ravintolassa iltapuku ja miehillä ainakin smokki, ja orkesteri on ainakin kahdeksanmiehinen. Ulkona kaikilla on päällään popliinitakki kesät talvet ja hattu päässä. Rentulla on hattu vinossa ja tupakka palaa, takin ollessa auki. Renttu nainen on räikeästi maalattu ja useimmiten polttaa tupakkaa ja on juovuksissa, käsilaukku roikkuu suoran käsivarren jatkeena. Poliisi tulee salamana paikalle heti kun jotakin tapahtuu.  Ulkona on aina vain pari katulamppua ja ympäristö on synkeä. Että oli helppoa ennen tunnistaa b-kansalaiset!