Viikon #08 - 2006   Kulttuurivinkki:


Traudl Junge & Melissa Müller (toim.):
 
Viimeiseen saakka -
Hitlerin sihteerin muistelmat


KustannusosakeyhtiöWerner Söderström Osakeyhtiö
Juva, 2004
ISBN 951-0-29088-2
Kovakantinen, sidottu kirja, 218 sivua, 1. painos, henkilöhakemisto
- painos loppu -

Suomennos Anja Meripirtti, selventävät huomautukset Matti Kinnunen

Alkuteos: Bis zur letzten Stunde by Traudl Junge / Melissa Müller
Hitlers Sekretärin erzählt ihr Leben
Traudl Junge ja Meliss Müller kansiliepeen esittelyssä

Traudl Junge (oik. Gertraud Junge, s. Humps)
* tiistaina 16. maaliskuuta 1920
† maanantaina 11. helmikuuta 2002 (syöpä)


Kirjan nimi antaa hieman harhaanjohtavan kuvan muuten hyvin mielenkiintoisesta kirjasta. Hitlerillä ei ollut yhtä sihteeriä, vaan kolme ja tarvittava apuhenkilöstö, joka oli noin kolmenkymmentä henkilöä kokonaismäärältään. Ympäröivät esikunnat ja muut erillisorganisaatiot lisäsivät vielä huomattavasti henkilömäärää.

Traudl Jungen voi sanoutua ajautuneen tehtäväänsä josta hän tässä kirjassa kirjoittaa. Hän oli toki mukana nuorisojärjestö BDM (Bund Deutscher Mädel, Saksan Tyttöliitto) ja hänellä oli juutalaisiakin ystäviä jotka "vain katosivat näköpiiristä" ajan myötä. Hänen lapsuutensa ei ollut mitenkään ruusuinen, lama-aika oli menossa ja hänen eronnut äitinsä ei saanut, lakiteknisten kikkailujen takia, edes elatusapua. Toisaalta ei muillakaan ollut juuri sen paremmin.

Traudl Junge halusi sisarensa tavoin balettitanssijaksi, mutta vanhimpana tyttärenä hän joutui ensin töihin voidakseen auttaa perheen elatuksessa, ja haave tanssista jäi kun työpaikka Berliinistä löytyi.

Kaikki hänen työpaikkansa naiset ottivat osaa kokeeseen jossa piti valita Hitlerille uusi sihteeri, edellisen mentyä naimisiin. Hän pääsi kymmenen joukkoon, ja matka Wolfschantzeen (Itä-Preussissa olllut yleisesikunta) oli edessä. Hän tuli valituksi, lähes ilman karsintaa.

Kirja kuvaa elävästi miten nuori, ja maailmaa näkemätön nuori näkee kaiken sotilaallisen toiminnan päämajan ympärillä.

Kuvaukset ovat hyvin elämänläheisiä, kuvauksia jokapäiväisestä elämästä ongelmineen, ja ne täydentävät erinomaisesti runsasta sotakirjallisuutta joka keskittyy yleensä suurten linjojen kuvaamiseen, ohittaen suurtenkin päätösten takana olleet inhimilliset seikat. Kuten sen että Hitlerin neuvotteluhuoneessa oli vain 11°C lämmintä, koska se olisi terveellisin lämpötila...

Berghof tulee tutuksi, samoin siellä emännöinyt Eva Braun. Koko hovi ja sen tavat on kuvattu suorastaan huvittavalla tarkkuudella, mikä kuitenkin antaa mielenkiintoista lisätietoa tavanomaisiin virallisiin kertomuksiin. Vanha hovikuvaaja ja Hitlerin alkuaikojen taistelutoverin Heinrich Hoffmannin  alkoholisoituminen kuvataan tarkoin kirjassa. Paitsi Hoffmann, vain Eva Braun sai kuvata Hitleriä milloin halusi.

Pian ylipäällikkö siisrsi esikuntansa takaisin Itä-Preussiin, Wolfsschanzeen. Välillä käynti Italiassa, sitten taas Wolfsschanzeen, Berghofiin mutta tilanteen alkaessa kiristyä liikaa palataan taas Wolfsschanzeen. Tilanne alkaa olla jo paha, mutta päivittäisistä rutiineista pidetään kiinni ja kaikkea on saatavilla, päinvastoin kuin kansalla.

Kaikki muuttuu kun eversti von Stauffenbergin tuoma pommi räjähti torstaina 20.07.1944 neuvotteluhuoneessa, mutta taas Hitler selvisi, mutta ei ollut enää  entisensä fyysisesti eikä henkisesti. Pian on lähtö edessä Berliinin, Puna-armeija lähestyessä vääjäämättömästi.

Viimeisessä bunkkerissa Valtakunnankanslian puistikossa on jo lopun tunnelma, joka tiivistyy Hitlerin ja vastavihityn vaimonsa Eva Hitlerin (os. Braun) kaksoisitsemurhaan.

Tähän vaiheeseen ja sen jälkeiseen tilanteeseen on hyvä kuvaus Anthony Beevorin kirjassa "Berliini 1945" (ISBN 951-027036-9) sekä kirjassa "Adolf Hitlerin viimeinen taistelu" [käännösvirheistään huolimatta], toimittaneet V.K. Vinogradov, J.F. Pogoni ja N.V. Teptsov (ISBN 952-210-024-2).

Kirjan loppuosan Traudl Junge on kirjoittanut myöhemmin. Vaikka sota on ohi, ei syyllisyys ole. Se seuraa häntä jatkuvasti, usein pahentuen kun huomaa yhteyden vaikka muistokiven nimessä...
••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••• ••


Lähes kaikissa nykyään kirjoitetuissa arvosteluissa halutaan leimata Traudl Junge natsien ihailijaksi, joka oli lisäksi naiivi typerys. Täytyy kuitenkin muistaa että elettiin sota-aikaa, joka on aina, enemmän kuin hyvin paljon merkinnyt yleisen mielipiteen yhdentymistä.

Yhtä lailla Saksassa kuin myös samaan aikaan Neuvostoliitossa uskottiin Johtajan vievän kansansa voittoon. Vaikka Neuvostoliitossa vietiin puoliso tai lapsi kansanvihollisena ammuttavaksi, ei usko Johtajaan, Josif Staliniin horjunut. Stalinkin esiintyi mielellään lasten kanssa, vaikka hän on kirjoitetun historian julmimpia hallitsijoita.

Hitlerkin oli vain tavallinen ihminen, joka oli onnistunut saamaan ympärillään olevat ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla. Hyvin harva pani kuitenkin vastaan hänelle, vain kolme murhayritystä häntä vastaan tiedetään tehdyn. Mikään niistä ei onnistunut.

Mitä suuremman johtajan läheisyydessä työskentelee, sitä voimakkaampaa on myös sitoutuminen - jopa uhrautuminen - yhteiseen päämäärään pääsemiseksi. Kuitenkin harva näistä lähellä olleista ymmärtää olevansa tekemässä jotakin suurta. Liian läheltä ei näe metsää. Ei edes puita.

Jos arvioi Traudl Jungen tekemisiä nykypäivän tiedoilla, se on sama kuin arvioisi m/s Estonian viimeisellä matkalla tehtyjä päätöksiä. Hyödyllisempää olisi pohtia miksi silloin tehtiin ne päätökset, niissä olosuhteissa.

Kirja täydentää erinomaisella tavalla Toisen Maailmansodan loppuvaiheita, tällä kertaa ulkopuolisesta näkökulmasta, naisen ja siviilin, täydentäen monen vaikeasti käsitettävän päätöksen taustoja.



Frankfurter Allgemeine Zeitung: Eichingers Hitler-Film; Wer war Traudl Junge? von Nils Minkmar

Traudl Junge, på svenska

Traudl Junge, in English

Traudl Junge, Wikipedia, auf Deutsch

Im toten Winkel, zum Film

Pirjo Savilahden esittely Tampere Film Festival 2003 esitteessä

Kimmo Ahosen arvostelu Der Untergang- Perikato elokuvasta (perustuu Jungen kirjaan)

Mona Marttisen "Hitlerin fasismi hänen yksityisihteerinsä muistojen ja elokuvan Perikato näkökulmasta", runsaasti linkkejä

KUOLLUT KULMA - HITLERIN SIHTEERI (2002, Itävalta, 90 min.) filmi

Jukka Tarkan arvio Perikato elokuvasta

Viikko #08 /2006

Etusivulle !

Kaikki Viikon Kulttuurivinkit®
Tätä sivua on muokattu viimeksi ma 20.02.2006Pikkupalaute
© Warthog MMVI